Tässä minä nyt istuskelen (vaihteeksi) koneella ja päivittelen kuulumisiani. Kävin eilen Oulun yliopistollisessa sairaalassa operoitavana. Tämä rakkoni kun on temppuillut jo kauemman aikaa (olen varmaan ennenkin höpöttänyt siitä? Varmasti olen!) No kuitenkin, nyt oli vuorossa seuraava vaihe hoidoissa kun ne lääkkeet ei auttanut. Nyt sitten kaikki sairaala ja neulakammoset! hypätkää kohtaan jossa on hymiö, niin jää sitten kaikki yksityiskohdat lukematta, kiitos.

Sain tässä vajaa kuukausi sitten paperit, joiden mukaan minulle oli aika Lyhki-yksikköön, virtsarakon botox-injektointiin 20.8. Asian suhteen valmistelut ja odottamaan.

Isäntä oli mukana kuskina ja turvana, kun lähdin Ouksiin. Jännitti aivan kamalasti, vaikka yritin olla niin kuin en olisikaan sen  kummempaan menossa. Olin saanut syödä aamulla puoli 6 vielä kevyen aamupalan ja ilmoittautuminen urologian polille oli 11 aikaan aamupäivällä.  Oltiin hieman etuajassa, joten siellähän meni aikaa ootellessa. Pääsin kuitenkin käymään anestesiahoitajalla ja sairaanhoitajalla aika nopeasti. Puhuimme hoidosta ja siitä, kuinka se tapahtuu. Kysyin lääkityksestäni, ettei vain olisi mitään mikä estäisi operaation ja soveimme, ettei minua nukuteta vaan rakko puudutetaan ja saan kipulääkettä tarpeen mukaan.

Tunnin odottelun jälkeen pyysin ravintotipan, sillä migreeni tykkää niin kovasti nälästä. Pääsin heräämön puolelle tippaa varten. Tipan laitto olikin oma operaationsa. Minulla on kummassakin kämmenessä ja toisessa käsivarressa yhteensä neljä reikää, mulla on niin ohuet ja karkailevat suonet, ettei millään tahtonut saada kanyylia laitettua. Joskus se ei tahdo onnistua ammattilaisiltakaan.

Kello oli jo lähempänä puol neljää kun sain puudutteet rakkoon ja sit odotusta taas 40 minuuttia. Leikkaussalissa minut kiinnitettiin täyteen antureita ja sain seurata kuvaruudusta kuinka operaatio eteni. 30 pistosta eri puolille rakomn seinämiä, aina 1 milli kerrallaan laitettiin botoxia. Kolmesti tahdoin kipulääkettä kun tuntu pahalle. Biopsiakin (koepala) otettiin, kun oli jotain vaaleaa muutosta siellä rakossa. Siitä saan tiedon sitten joskus kuukauden päästä.

Nyt sitten menisi viikosta 4 viikkoon, ennenkuin tiedän, auttoiko tuo. Jos auttoi, niin hyvä.  seuraava hoitokerta on sitten 6 - 12 kuukauden päästä. Toivottavasti se tehoaa

Nyt sitten muusta aiheesta jo. Pitäisi alkaa tekemään seuraavaa etätehtävää, jotta saan taas palautettavaa opettajalle. Aiheenahan olisi semmoinen hauska satutunti jolla pituutta saisi olla 45 min. Aiheen sain valittua, prinsessa ruusunen! Siitä sitten tekemään suunnitelmia, miten pitäisin, mitä materiaaleja tarvin, kuinka laaja, mitä leikkejä ja lauluja mukaan.. Lista on liki loputon! Mutta niin sen pitää ollakin, että se täyttää sen 45 min ja lapset vielä jaksais sen ajan olla. Kun se on jo kova saavutus, jos saa lapsen pysymään mukana 15 - 20 min.

Isäntäkin hättyyttelee tuossa vieressä. Pitäisi lähteä poimiin marjoja tuolta takapihan puskista, saataisiin edes vähän tuonne pakkaseen jotain. Ruokakin laittaa . Isäntä tuumas että nyt ois vuorossa ranskalaiset, nakit ja lihavartaat. Avot mulla on jo nälkä ja maistuu varmasti lapsillekkin..

Nyt mie lopetan, on jo kiire muihin hommiin. Zsau !