Saatiin sitten uudet naapurit tuonne alakertaan. Äiteeihminen pojan kanssa ja sattumoisin vielä tytön luokkatoveri tää poika. Jännä juttu. Vaikka he muuttivat jo tuossa viime viikolla, ei ole tullut käytyä tervehtimässä. Toisaalta haluasi tutustua, toisaalta miettii, pitäiskökään ja mitähän tuosta seuraa. Meinaan, oli aika värikästä sakkia tupareissa. Poika oli ilmeisesti lauantaina hoidossa jossain, kun tuolla alko tuparit jo puolen päivän aikaan. Illalla yksi juhlijoista yritti väkisin sisään kun piti minua pahantekijänä. Aiko soittaa viranomaiset käymään meillä. Minä olin suuttua tosissaan. Mies oli vain vieraana tuossa toisessa asunnossa ja helvetin päissään, kuin käki. Oli nähnyt tytön ulkona itkemässä ja hakemassa jotain. No se jokin oli meidän karannut kissamme, mutta juopuneen aivot pitivät minua syyllisenä. Yritin kyllä sanoa homman nimen mutta silti tuo oli sitä mieltä, että minä se olin tytölle jotain tehnyt. Yritti uhkailla mokoma!

Ei meille ketään virkatehtävissä tullut, mutta alakerran ovella kyllä kahteen kertaan. Oli kylän spurgut ja juoppohullut saaneet vihiä kotipippaloista ja niitä sitten poliisit kävivät hakemassa pois ovelta. Ja meidän muksut pelkäs, vaikka asutaan toisessa kerroksessa ja sisäänkäynnit on erillisiä. Ressukat kuuli tuon juoppohullun uhkailut, eivätkä uskaltaneet käydä nukkumaan yksin. Annoin luvan lapsille nukkua samassa huoneessa toistensa kanssa, niin tunsivat olevansa rohkeampia. Ite ravasin ikkunoissa puoleenyöhön asti, ennenkuin luovutin ja kävin nukkumaan. Isäntä sanoikin aamulla että kolmen ja aamuviiden välillä oli ollut vilkasta tuolla alakerrassa. Mahtoi monella olla ostettu olo ja maksettu maku "aamusella", siis päivällä.

Toivompa vain, ettei moinen toistu ihan heti, vaikka mielessä kummitteleekin kauhukuva seuraavista pileistä jo ensi viikonloppuna. Toivottavasti ei kummiskaan olisi näin.

Saimme sitten isännän kanssa siivottua männäviikolla. Olen ylpeä. Hieno saavutus oli se, ettei lattioille tule enää niin paljon mattoja, mitä niitä oli vielä viime viikon alussa. Sain nimittäin vihdoin sanaisen arkkuni auki ja ilmoitin, etten jaksa niin montaa mattoa lattialla. Niiden lukumäärä kun saa minut luovuttamaan siivoamisen suhteen niin helposti. Väsyyhän sitä jos töitä on liikaa tehtävänä.

Huomenna pitäisi sitten alkaa kiinnittämään huomiota noiden housujen lyhentämiseen. Kauan olen niistä jankannut, mutta en ole vielä saanut mitään aikaiseksi. Samoin parit verhot odottaisivat lyhentäjää ja moni muukin asia tahtoisi tekijää edistyäkseen. Kai tässä joutuu taas tekemään sen listan, notta oikeasti osaisin tehdä tarvittavat asiat.

Mutta hyvelit yövelit kaikille, kun meinaapi kello olla paljon. Houmenna pitää kuitenkin taas nousta ylös..