Tänään on sitten jaksamisen kanssa ollut vähän niin ja näin. Ajatella, kuinka yölliset heräilemiset vaikuttavat niin paljon seuraavaan päivään ja siihen, saako sitä yleensä mitään aikaiseksi.

Tavallisesti herään yöllä kolmesta viiteen kertaa käymään veskissä ja juomassa. Oikeesti se on tosi tympeetä. No ei voi mitään. Mutta se aamu vasta onkin sitten mielenkiintoinen. Tuntuu, ettei silmäluomia saa väkiselläkään auki eikä väsy hellitä päivän mittaan yhtään.

Suunnittelin eilen, että olisin siivonnut tänään. Matotkin kun ovat valmiiksi tuolla ulkona ottamassa raikasta ilmaa itseensä, eikä tavaroitakaan ole lattialla niin paljon kuin tavallisesti (leluja ynnä muuta pikkusälää). En sitten jaksanut kun yö oli mikä oli. Muutenkin olen viimeaikoina vetänyt oman jaksamiseni äärirajoilla. Perhetuttumme on matkoilla ja me olemme pitäneet huolta hänen lemmikeistään, ja samalla siivonneet suurimman osan hänen huusholliaan. Varmasti joku ihmettelee, miksi teemme niin ja kannattiko moinen urakka tehdä. Mielestämme kyllä kannatti, yllätys on kiva antaa.

Tuossa toisen kämpän siivoamisessa on vain se huono puoli, että kun muutenkin olen ollut hieman huonossa hapessa (lue flunssassa), niin väsy on tullut helpommin ja palautuminen on kestänyt kauemmin. Tänään se sitten kostautui juuri minulle tyypillisellä tavalla. Kotitöistä sen paremmin kuin etätehtävien teosta ei tullut yhtään mitään. Siirsin tavaran siellä ja laitoin toisen täällä paikoileen, mutta oikeasti mitään järkevää en saanut aikaiseksi. Hyvä jos edes sain silmät pysymään puoliväkisin auki. Ehkä, jos osaisin olla itselleni reilu ja olisin myöntänyt itselleni heti kättelyssä lepotauon, olisi päiväkin ollut helpompi.Sain minä sentäs pyykkiä pestyä, on sekin jotain.

Nyt, kun päivä on jo kallistumassa iltaan on olonikin kohentunut. Vaatihan se sen puolen tunnin kauneusunia, mutta kivempi näin kuin kulkea zombina ympäri taloa.

Lähetin tuossa äsken lapset saunaan, kauhean saarnan säestyksellä. Jostain kumman syystä isompi kiusaa pienempäänsä vääntämällä suihkun joko kamalan kylmälle tai kuumalle juuri, kun nuorempi on menossa suihkun alle. Tiedän kyllä, ettei se ole tavatonta ja sisarukset tappelevat keskenään. En vain jaksaisi joka ikinen saunakerta samaa ruljanssia käydä läpi. Ehkä olen hieman liiankin kontrolloiva, mutta haluan vain tuon saunomisen sujuvan suht jouhevasti. Varsinkin kun kyseessä on kaksi vilkasta lasta jotka unohtavat suht nopeasti, ettei sauna ole mikään leikkipaikka.

No nyt minulla sitten näyttäisi olevan tuota energiaa siivoukseen. On vain kello niin paljon, ettei viitsi enää aloittaa kun minun tahillani siinä menee useampi tunti. Iso huusholli ja minä olen pikkutarkka siivoamisessa, niin johan siinä saa ajan kulumaan. Minulle kun ei riitä se keskilattian siivous. Ei, vaan minäpä se liikutan kaikki huonekalut pois paikoiltaan ja otan joka ikisen nurkan kun kerran aloitan. Se on sitä perusteellisuutta jonka olen oppinut omalta äidiltäni. Jos päivässä tunnit riittäisivät ja minun kuntoni olisi parempi, niin varmasti siivous lipsuisi friikkiyden puolelle ja nopeasti. Ei riittäisi lattioides lastaus ja moppaus. Käyttäisin varmasti jokaikisien kodintekstiilin pihalla vuodevaatteita ja verhoja myöten puhumattakaan plyyshinojatuoleista. Onneksi kuntoni ei kuitenkaan moiseen suostu ja viikkosiivous pysyy normaalin rajoissa

Voisi siinä olla muilla kanssaeläjillä ahtaat paikat kun minä raijaisin kaikki pihalle kerran, kahdesti viikossa. Pelkkä kirjoittaminenkin moisesta urakasta huvittaa itseäni, ja uuvuttaa. Taita olla, että jos huomenna olisin paremmassa kunnossa niin voisin nuo roskat ja pölyt lastalla vetasta pois lattioilta. Ehkä jopa luututa lattian, jos oikein innostun. Mutta se on sitten huomisen asia, mitä jaksan.

Nyt pitääkin mennä kurkkiin, miten muksut pärjäilee tuolla saunan puolella ja muistavatkos pestä ittnsä. Kai sitä pitäisi myös taiteilla jotain iltapalan poikastakin.

Siispä pois koneelta ja töihin.