Onpas siitä aikaa kun viimeksi tänne kirjoitin. Kaikenlaista on taas tapahtunut. Olen ollut töissä viikonloppuna (lastenohjaajana), yrittänyt vääntää koulutehtäviä, kuntoillut, opetellut syömään oikein ja ihmetellyt maailman menoa.

Minä tosiaan olin vastaavana lastenohjaajana lauantaina ja sunnuntaina. Koululta pyysivät. Tosin ihmettelin minä kovasti näille opiskelijatovereilleni ja samalla "alaisilleni" että mitä minulla täällä tehdään. Minun piti olla se aikuinen siellä hoitopaikalla, siis ainut yli 18 vuotias. Kaikki muutkin kyllä olivat ylittäneet sen maagisen 18 vuoden rajan. Nuorin "alaisistani" oli jo 20 vuotias ja muut jo vähin ylikin. Tosiaan, eikö missään enää luoteta nuoriin aikuisiin? Olivat todella hyviä hoitajia, ammattitaitoisia jopa minusta. Kunhan vain saavat enemmän käytännön kokemusta, niin ovat mitä mainioimpia lastenohjaajia. Hyvä työ- ja opiskelijatoverit!

Palkkaakin tuosta viikolopusta sai, ihan mukavasti jopa. Tai sen verran kuin nyt tuosta työstä maksetaan.

Kyllä koulutehtävien teko on sitten pitkissä kantimissa. Kun yhteen kysymykseen vastaa niin, että vastaus olisi järkevä, normaali-ihmisen ymmärrettävissä ja vielä sellainen, että se tyydyttää opettajaa, ovatkin omat ajatukset solmussa. On se kumma..

Minen sitten yhtään tykkää taas tästä minun sairaudestani. Taas tänään sain luopua yhdestä hampaasta. Kyllähän hammaslääkäri ehdotti että korjattais vain se hammas, mutta kun minä kokemuksesta tiedän, ettei korjaus auta kuin kuukauden kaksi korkeintaan. Varsinkaan kun hammas jo heilui ja oli murtunut pariin osaan. Olivat ne osat vielä kiinni tuolla, mutta kun on samanlainen leego ollut ennenkin korjauksessa ja silloin meni peräti 3 viikkoa, ennenkuin murtu uudestaan ja lähti silloin kokonaan.. Pikkuista vajaa puolet hampaista siis jäänyt jo matkalle tällä elämän tiellä. Saas nähä milloin tulee hankittua tekoleegot suuhun? Luultavasti ennen neljääkymmentäKieli ulkona.

Nyt pitäisi lähteä laittamaan ruokaa pikkuhiljaa tuleen. Vielä en tiedä mitä sitä loihtisi? Ei ainakaan perunamuusia, sitä ollaan syöty nyt kahtena kertana perättäin. Jospa keittäisi fusilia? Hmm, jääkööt vielä mietintämyssyn alle.

Toinen operaatio olisi laittaa rairuohoa kasvamaan ja samaten kukansiemeniä. Olisi sitten kiva niitä istutella ulos keväällä, muutaman sisäkukankin voisi laittaa samalla kasvamaan niin saisi väriä tänne tupaan. Siivotakkin pitäisi, taas vaihteeksi. Enhän tehnytkään sitä kuin viimeksi.

Meillä oli muuten poitsu eilen oulun päiväkirurgisessa. Kurkkasivat tuonne äänihuuliin nukutuksessa, että mitä niistä löytyisi. Olisiko niissä kenties jotain, joka antaisi viitteitä tuohon pojan ponnisteisen ja käheän äänen syihin. Mitään ei kuitenkaan löytynyt, joten arvoitus jäi vielä ratkeamatta. Katsotaan sitten, joskus jos syy löytyisi jostain muusta. Ovathan ne allergiatestitkin tulossa tässä kevään aikana.

Kirjoittelen taas, kunhan ehdin..