on viikko, kun viimeksi mitään kirjoitin tänne? Ei kai? Noh en käynyt erikseen tarkistamassa. Kauan kuitenkin..

Mites tässä, viikko on ollut vauhdikas omalla tavallaan. Muksut ovat olleet jalkkiskoulussa. Tyttö tykkäsi yllättäen kovastikkin, mutta poika oli toisen päivän jälkeen jo sitä mieltä ettei siellä ole kivaa. Keskiviikkona poika jo itki illalla ja sano, ettei enään lähde. Me isännän kanssa houkuteltiin se vielä torstai kokeilemaan, josko pienempien ryhmässä olisi mukavampaa. Poika kun oli joutunut koululaisten ryhmään ja eihän vajaa kuusivuotias pärjää millään 7-10 vuotiaiden kanssa samassa ryhmässä! Torstaina kuitenkin soitettiin jalkkiskoulusta, notta poika haluaa kotiin. Ei ollu viihtyny, ei. Selvisi se syykin sitten tänään. Poika ei saanut olla päällepäsmärinä kentällä, eikä maalissa koko ajan, niin ei halunnut sitten ollenkaan pelata.

Oli tuo poitsu toki tänään pelaamassa, tai pelaamassa ja pelaamassa, kunhan maaliverkossa roikku ja lippistään heitteli pitkin poikin. Yhtään ei pallon perässä juoksu kiinnostanut. Olisi tosiaan halunnut itse määrätä pelin kulun ja meiltäkin tuli ruinmaamaan, etteihän ollut maali kun pallo kävi vain viivalla mutta ei osunu verkkoon.

Neiti se sitä vastoin oli aivan täpinöissään tästä päivästä. Täynnä energiaa juoksi pallon perässä, vaikka välillä unohtikin pelin kulun ja jäi pelleilemään pitkin kenttää. Tuli kuitenkin vahinko kentällä ja tyttö täräytti nilkkansa yhteen jonkun muun pelaajan jalan kanssa. Nilkuttamalla kentän laidalle ja sieltä sitten kotiin, kun peli päätty, ennemmin ei voinut lähteä vaikka olisi saanutkin. Halusi tietää miten peli päättyy.

Molemmat saivat ainakin kokemuksen lisää, näkivät kavereitaan ja oppivat jalkapallosta hiukan. Kumpikin ainakin tietää nyt miten palloa potkaistaan niin että se menee suunnilleen sinne minne haluaakin sen menevän. Saivathan he myös pelipaidan, juomapullon ja jalkapallon kumpainenkin mukaansa. Niin ja DIBLOMIN osallistumisesta!

Minun viikkoni taas on kulunut vähän siinä ja tässä tohinassa. Kirjastossa kävin hakemassa pari lasten leikkimistä käsittelevää kirjaa, mutta eihän niissä ollut minkäänlaista viittausta, miksi lapsi ei leiki. Tarvitsen näes materiaalia yhtä 2,5 sivuista, -leikki lapsuudessa- esseetä varten. Tiistaina kävinkoululla opettajan kanssa palaveeraamassa ja loppupäivä menikin kotona vaihtaessa järjestystä parissa huoneessa. Aloitteen teki isäntä. Oli jo ottanut osan tavaroista pois meidän silloisesta tietokonehuoneesta, kun tulin kotia. Niin me sitten vaihdettiin tuo tytön tavarat ja tietokonehuoneen tavarat keskenään ja avot, nyt on likalla nätti huone isolla ikkunalla.

Keskiviikko ja torstai minulla olikin hieman kurjempia. Minä nimittäin sain poskihampaani kipiäksi! Siis todella pahasti. Keskiviikon vielä pärjäsin buranalla, vaan arvatkaas muistinko soittaa särkyaikaa itelleni tänne? En *ironia tihkuu äänestäni* Illalla se olikin jo niin kipee, ettei mikään tuntunut auttavan. Isännällä onneksi oli jäljellä kaksi todella vahvaa lääkepilleriä jäänyt varastoon siltä ajalta, kun hällä nuo olkapäät reistaili. Sellaisen ihmepillerin nakkasin huiviin kun en hätäännyksissä enää muuta keksinyt. Kyllä muuten auttoi. Selvisin yön yli sentään ja aamulla soitin heti hammashoitolan auettua itselleni särkyajan. Aika oli iltapäivälle ja jouduin ottamaan aamupäivällä vielä toisenkin megapillerin. Selvisin sillä ja ketorin 50 mg iltapäivään. Yksinään se megalääke ei kuitenkaan auttanut paljoa. Tosin nyt kauhistuttaa tuo lääkemäärä. En muutenkaan kyllä halua lääkkeitä syödä kun mielestäni joudun niitä muutenkin ottamaan ihan liikaa

Hammaslääkäri sitten aukaisi minulta ikenen ja sieltä tuli kamala määrä märkää. Ei ihme että oli kipeä. Kaiken lisäksi oli tuon poskihampaan juuri tulehtunut ja kunnolla. Että siihen sitten antibioottia, jopa kahta erilaista. Tänään vielä kävin hammaslekurilla puhdistuttamassa uudestaan sen hampaan. Samalla reissulla kävin oikein lääkärissä tuon mielenkiintoisen ihottumani kanssa josta olen jo jassain aikasemmassa postauksessa kertonut. Tällä kertaa siellä todettiin, ettei minun ihottumani ole sitä syyhypunkkia. Oli tuo samaa mieltä mitä minäkin, että kyseessä voisi olla punajäkälä, vaikka ei ihan perinteisessä paikassa lymynnytkään. Milloinpa minussa mikään olisi niin tavallista ollutkaan *hyvin leweä ja ilkikurinen wirn*. Sain kortisonivoidetta kahden viikon kuurin ja kehoituksen tulla näyttämään käsivarsia uudemman kerran kolmen viikon päästä.

Siinäpä tämä nyt oikeastaan onkin. Lukusessa minulla on tällä hetkellä kirjat:

Saara Kinnunen: Anna mun olla lapsi
Dorothy M. Jefree, Roy McConkey ja Simon Hewson: leiki kanssani

sekä "kevyempänä vaihtoehtona kirja Philip Reeve: Pimenevä maa tosin, eipä tuokaan järkäle nyt niin kevyt luettava ole. Kirjasarja (tämä siis sarjan viimeinen osa) kun on aika apokalyptinen kertomus tulevaisuuden maasta, jossa on käyty kovia sotia ja kaupungit ovat telaketjuilla kulkevia rakennelmia..
Ensimmäisen osassa kommentti, jossa eräs kirjan henkilö kuvittelee disneyn mikkipatsaan olevan joku jumala, sai minut nauramaan. Mutta suosittelen, jos kyseinen spekulatiivinen tulevaisuuden kuvia maalaileva tarinointi saa syttymään. Ensimmäinen kirja siis nimeltään kävelevät koneet.

Mutta nyt menen katsomaan mitä ne mukulat tuola ulkona puuhailevat. Toivottavasti ovaat pysyneet kotona kun eilen... Enpäs kerrokkaan nyt vaan jatkan siitä sitten seuraavalla kerralla. Moi!