eteenpäin, vaikka minkä tekisi. Siitä on kamalan kauan kun viimeksi päivittelin blogia! Ja ei, en ollut unohtanut sitä. Ei vain ole ollut sopivaa aikaa istahtaa koneelle kirjoittamaan kuulumisia, vaikka olenkin mielessäni sitä tehnyt. Siis käynyt omisa aivoituksissani tänne höpisemässä, mutta en oikein sitten kuitenkaan oikeasti tänne asti päässyt.. seliseli.

Mutta, mitäs tässä.. Vuosi on vaihtunut, joulu vietetty ja kaiken jouluisen ähmimisen jälkeen podetaan syöpöttelykrapulaa. Varsinkin karkki/suklaa puolen krapulaa. Oikeesti, lahjapaketeista paljastui loppujen lopuksi 6 pakettia suklaata, (3 pandan konvehtirasiaa ja geisha, ahaa, ja dumblepaketit) iso tötsä tv-sekoitusta ja toinen mokoma englannin lakua. Kaiken lisäksi tyttö sai omaa, laktoositonta suklaata monta levyä. Olikohan niitä peräti 5. Kaikkee ei oo vielä syöty, enkä aio itse enää syödäkkään. Alotin nimittäin karkkilakon!

Päätöksen lakkoon tein aikaa sitten, jo marraskuussa. Tiesin nimittäin etukäteen, ettei joulusta selviä ilman karkkitulvaa ja itseni tuntien, minä olisin se, joka ahtaa itseensä eniten mässyä. Ennustukseni ei kuitenkaan pitänyt ihan paikkansa, kyllä muksut kuitenkin vei voiton karkkien suhteen. Mutta en minä paljoa huonommaksi mässyttämisessä jäänyt.

Valmistauduin huolellisesti lakkoon. Tsemppi on kova ja varasin itselleni pukinkonttiin vielä purkillisen kromiakin. Olisittepa nähneet isännän ilmeen kun minä aukaisen paketin jossa kromit olivat yhdessä d-vitamiinivalmisteen kanssa. Oli näkemisen arvoinen.

Vaan on tämä lakko jo ottanut takapakkiakin. Isännällä kun ei millään mennyt jakeluun se, että minä halusin totaalisen karkkilakon. Uuden vuoden jälkeen jo lauantaina hän nimittäin jo tarjosi minulle karkkia ja oli sitä mieltä, ettei kohtuullista karkinsyöntiä tarvitse kieltää. En kehdannut sanoa ei, kun perusteli vielä niin hyvin sen, miksi tarjosi hyvää.

Nyt sen sitten näki eilen ja toissailtana, mitä toinen karkkipäivä minulle sai aikaan. Iski ihan sikahimo karkkiin! Mässyä oli pakko saada! Tiesin kyllä, mitä olin itselleni luvannut. Olin kuitenkin kerennyt vähentää kromin määrän normaaliannokseen ja mässynälkä iski kovana. Minua ei pidätellyt edes se, että tiesin isännän loukkaantuvan kun söin kaikki karkit kaapista. Väärin tein, tiedän sen. Minulle karkki (etenkin suklaa) on kuin huumetta. Sama kun menisi kuiville pyrkivälle narkkarille antaan tabletin, ettei se kerta viikkoon nii pahaa tee..Huokaus.

No, nyt on kuitenkin isännys vihdoin ymmärtänyt, mitä minä haen karkkilakolla ja etten halua ainakaan kuukauteen suuhuni yhtään karkkia. Lupasi olla tukena ja sitä minä juuri tarvitsen.

 

Mutta on tässä nyt uutakin, mitä aioin kertoa. Minä sitten hain sen kelkka/rollaattorijutun lainaan terveyskeskuksesta. Sellaisen tesla-kelkan joka on varustettu pyörillä. Olin muuten siihen niin tyytyväinen, että kävin sitten kirpputorilta ostamassa ihan oman kelkan. Ei maksanutkaan kuin 140 euroa. Tosin en olisi sitä saanut ilman omien vanhempieni avustusta. Hyvä on ja käyttöä on kestänyt.

En kyllä tiennytkään ennen sitä kelkkaa kuinka romuna lihaksistoni onkaan. Välillä kävellen ja välillä potkutellen kierrän noin1.5 kilometrin lenkin ja olen niin rätti, etten meinaa jaksaa kävellä, saati nousta asuntomme portaita. Tosin eilen ja tänään olen tehnyt lenkin puolta pitempänä olosuhteiden pakosta, ja kroppa parkuu uupumuksesta. Olen kyllä pitänyt sellaisen tunnin lepotauon puolessa välissä lenkkiä, etten ihan kokonaan uuvaha.

Mutta nyt minä vetäydyn tuonne keittiön puolelle tekemään ruokaa ja jatkamaan muutenkin kotihommia. Palaillaan taas kun keretään.