siis tutustumassa sinne pojan eskariin. Äiteellä oli jännää, lapsilla lähinnä hurjan hauskaa. Leikkimään olisi jääty niin mielellään pitemmäksikin aikaa, eikä poislähdöllä ollut ensinnäkään kiire. Tunti siellä kului rattoisasti. Sitten kuitenkin kun siellä hoidossa olevat lapset lähtivät ulos niin meidän muksut olivat valmiina ja lähdettiin samalla. Oli molemmilla oikeastaan kiire kotia. Liekö johtunut innostuksesta kokeilla taas jotain uutta, vai oliko muksuin omilla rahoillaan ostamilla leluilla vaikutusta asiaan. Sillä kävimmehän me tuolla kylällä muutenkin ja vieläpä halppiksessa syömässä kakkukahvit/-mehut ennen eskariin menoa. Samalla nuo ostivat omilla rahoillaan pienet lelut ja mukavaa oli. Tusin oli harmi kun tytön pallo karkasi. Nyt se tuolla huutaa että veljen pallo on oikeesti heidän yhteinen pallo ja muutenkin kiukuttelee. Nälkä sillä on, ei ole syönyt tänään kunnolla kun ei ole ollut mieleistä ruokaa. Tosin on pojalla sama homma. Nurisee nytkin ettei tykkää makkarasta kun oisi tuota ja perunamuusia ruokana.
Isännälläkin oli tänään ne pääsykokeet. Kamalastippa oli ihmisiä, peräti viisi hakijaa kun isäntä lasketaan mukaan. Parin viikon päästä pitäisi tulla tulokset ja niitä minä nyt jännitän. Taitaa olla että jännitän taas enemmän kuin isäntä. Tuo näyttää niin varmalta, että pääsi.
Minä lensin muuten komiasti rähmälleni tuolla, kun kävelin nuiden pyöräilevien hirmujen perässä. Oikein komiasti löin mahalleni tuonne soralle ja hienot jarrutusjälet jäi polviin ja kämmeniin. Housut oli sotkussa ja kyllä ihmiset jakso sitten tuijottaa, että mikähän se tuokin on. Siitä selvisi sillä kun hymyilin vain nätisti takaisin ja putsasin housut siellä halppiksen eteisessä..Ei ne jalat muista enää aina nousta, joten kotiin tullessa jo toistelin kävellessäni ´muista nostaa jalkoja, muista nostaa jalkoja´.. Aivan kuin joku mantra :D Ei sinänsä, että se nyt niin auttaisi, sillä olinhan kuitenkin kompastua omiin jalkoihini vielä useaan kertaan. Taidan sittenkin pitää ne kana kävellessä. Onpahan edes joku lisätuki, nottei kaatuisi niin helposti.
Huomenna pitäis sitten vähän leipoa, kun olisi EHKÄ vieraita tulossa, ovat näes sellaisia etteivät läheskään ana pääse vaikka suunnittelevat. Usein kanttaa jostain, yleensä joku aina kuitenkin sairastuu tai joku muu ottaa ja saa suunnitelmat kariutuun. Mulla on nytkin kutina, ettei tuo perhe pääse huomennakaan meille. Ainakin on iloinen yllätys kun löytyvät ulko-oven takaa.
Mutta takaisin arkisen aherruksen pariin. Pitää mennä pesemään pyykkiä ja laitteleen keittiötä kuntoon, on kuin lähtevä laiva. Se on moi tälle illalle.
