mukaan kunnallispolitiikkaan? Ihan vain kiusalla, tai ainaskin tuohon perusteilla olevaan vammaisneuvostoon? Meinaan, meinaavat sellaisen pykätä tänne kunta.. eiku kaupunkiin. Ja sit kun minä olen siellä, niin ehdotan ensimmäiseksi, että kaikki kaupungin silmäätekevät poliitikot ottavat kumpaankin jalkaan viiden kilon hiekkapunnukset ja käsiin kyynärsauvat ja sit lähetään kaupunkikierrokselle. Jalkoja ei saa nostaa viittä senttiä korkeemmalle maasta, mieluummin kengän kärjen täytyy pysyä maassa koko lenkin ajan. Keppeihin kuuluu nojata, ne ei ole vain koristeena. Ja kaupunkikierros käsittää sit useita tienylityksiä, käyntejä liikkeissä, jotka ovat tuikitärkeitä, mutta jonne huonokuntonen ei varmasti pääse portaiden tms syyn takia.

Ja tottakai voitais käydä vielä erillinen vessakierros pyörätuolilla. Minä voin istua mannekiinina siinä pyörätuolissa, kunhan jokainen valtuutettu tarkastelee pyörätuolilta pytylle pääsyä invavessoissa. Useimmat invavessat kun on perseelleen suunniteltuja täällä, aivan kuin myös muualla suomessa.

Oikeesti, miksi ei arkkitehdit ja rakennussuunnittelijat palkkaa pyörätuolissa istuvaa avukseen suunnitellessaan invalidikäyttöön jotain kohdetta? Tai kokeile itse sitä liikkumista ja ulottuvuutta pyörätuolissa istuen? Vastaus on, EIVÄT TOHI! EIVÄTKÄ HALUA KOKEILLA, kun pelkäävät pian saavansa hullun paperit! Eihän kukaan tervejärkinen ihminen sellaista käytä. Niitähän käyttää vaan ne, jolla on ne kaks toisiaan vastaan tappelevaa, harmaata aivosolua kuolleet. Ja nekin tylsyyteen. Herra ties mitä invabakteereja niistä apuvälineistäkin tarttuu? Ei mut ihan oikeesti. En usko, että kellään on pokkaa kokeilla kuin avuttomaksi sitä ihminen itsensä tuntee.

Vaan nostan minä hattua niille, jotka sitten sen minun haasteeni vastaanottaa ja uskaltaa lähteä mukaan k.o. haasteeseen.

Oikeesti, mihinkähän mä olen huomenna päätäni panemassa? Jänskättää pirusti!