Ja johan minulla oli aikaa kammeta itseni tähän koneen ääreen päivittämään blogiani. Oikeastaan kyse ei ole ajasta vaan viitsimisestä. Syönnin jälkeen kun on hieman lötkö olo.

Ruuaksi taioimme isännän kanssa yhteistyössä ranskalaisia, itse valmistamaamme kebabbia (hirvenliha), keitettyjä nakkeja ja runsaan salaattiannoksen. Sekä leipää ja sen päälle kaikkea töpöskää, nami nam!

Sain äsken siivottua pöydän ruokailun jäljiltä. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi kaikkien mielestä. Minulla maha pömpöttää ja on ihanan raukea olo, itseasiassa minä ja mieheni olemme liki nukahtamisen partaalla. Poika kävi juuri ilmoittamassa tuossa, ettei vanhempien pidä missään tapauksessa olla väsyneitä kun hänkään ei ole ja yritti tarinan siivittämänä "leikata" isänsä jalkoja poikki leikkimiekalla.

Hieman naurattaa katsoa tuon pikkumiehen energianpurkausta, minkä ruoka sai aikaan. Oikeasti poika on kuin pyörremyrsky, juoksee tupaa ympäri ja hetkuttelee itseään mitä omituisimpiin asentoihin samalla kun varjomiekkailee näkymättömän vihollisen kanssa. Tyttö se yrittää vääntää yhtä väritystehtävää tuossa keittiön pöydän ääressä ja nauraa kippurassa veljelleen joka osaa olla aika velmu.

Minä nautin olostani. Sain tänään vasun tehtävää tehtyä muutaman osan verran, pestyä pyykkiä ja nautin rauhallisesta päivästä muutenkin täysin siemauksin. Noilla meidän lapsosilla kun tuota energiaa ja ääntä piisaa pitkin päivää niin paljon, että rauhallisimpia ihmisiä ihan hirvittää. Oikeasti tuo nuorempi tuulispää ei ikinä lopeta tuota touhottamistaan. Usein saa nauraa vedet silmissä kun se on pää kolmantena jalkana menossa. Eipä meidän tyttö meinaa veljelleen pärjätä, vaikka vanhempi onkin. Ja liki yhtä energinenkin vielä. Poika vaan nyt sattuu juoksemaan aina ja kaikkialla. Selittäessään omia juttujaan hyppii milloin yhdellä milloin kahdella jalalla, innostuen aina välillä pyörimään väkkäränä lattialla ja sitten juoksemaan paikallaan. Välillä ihan hengästyttää katsoa pikkumiehen menoa. Ja siltikään pojalla ei ole diagnosoitu mitään ylivilkkautta, vaikka tutkittu on.

Olen vieläkin ihan hyvilläni siitä vasun tehtävän edistymisestä. Vasuhan löytyy tuolta netistäkin kun guuglettaa varhaiskasvatuksen perusteet. Tiukka asiakirja, joka on onneksi kirjoitettu kansantajuisesti, ainakin osittain. Tehtäväni on tosi moniosainen ja vaatii hirveästi pohdintaa ja tuon vasun sisäistämistä, että osaisi vastata opettajan kysymyksiin.

Ai niin, minä en tosiaan ole muistanutkaan kertoa, että opiskelen lastenohjaajaksi. Siksi siis kirjoituksissani vilahtelee vasua ja vakea ja vaikka mitä muita tehtäviä.

Ja nyt sitten pitää lähteä pikkuhiljaa tekeen iltapuuhia. Jos vaikka keräisi ensin kuivat pyykit (verhot ja pari fleecepeitettä) pois ja linttaisi ne kaappiin, ennenkuin poika keksii tehdä niistä majan.

Moro