Kaikenlaista on sattunut sitte viime postauksen. Ja vaikka minkälaista on sattunut! Oikeasti kun ei tiedä mistä päin alkaisi selvittään. Yritetään nyt kuitenkin..

Ensimmäisenä, liityin tuossa eilen pudottajat.fi sivuston käyttäjäksi. Tutkin laihdutusjuttuja, koska mielin päästä hoikenpaan kehoon, enkä oikein tiennyt keinoja siihen. Tai tiesin kyllä keinoja, mutta en oikein osannut soveltaa itseeni niitä.

No nyt kuitenkin lasken kaloreita. Lasken kaiken syömäni kalorit ja kaiken mitä kulutan. Hassua tässä on se. etten olisi vielä pari kuukautta sitten uskonut tekeväni moista itse. Olen aina pitänyt kaloreiden laskemista höpöhöpönä. sivustolla vieraillessani kuitenkin tein muutamat testit ja kirjautumisen jälkeen vielä muutaman lisää ja, HOO! Siinä vastaus, miksi läskit ei sula! Minä olin tehnyt kardinaalimunauksen! Oikean, pahan munauksen.

Kyllä minä ihan mukavasti kulutin kaloreita. Eilisen liikkumisen myötä lähti 590 kcal liikkeelle. Siihen määrään oli laskettu tunnin sauvakävelylenkki, matkaa oli reippaat 2 km. Plus puolen tunnin kävelylenkki työhaastatteluun ja koulun kautta kotia. En edes lisännyt näihin lukuihin niitä portaissakävelyjä, kotiaskareissa liikuttuja  minuutteja ynnä muita. Liikunnan määrä siis oli suht ok! Mutta, mutta.

Jos liikunta oli kunnossa, niin miksi en laihdu? Laskin lisää ja tällä kertaa syötyjä kaloreita. Ja tulos? Söin kaloreita koko maanantain aikana 548 kilokaloria! Mun elimistö sai vain vaivaset 5 ja puol sataa kaloria energiaa koko päivänä! Vähemmän kuin olin kuluttanu. Hölmistyin näistä vastauksista ja aloin penkoa ihan tosissani syitä siihen, ettei makkarat liiku kuin korkeintaan leveyssuunnassa ja sekin lisääntyäkseen. Ja tällaisia vastauksia sain.

Aikuinen ihminen tarvitsee päivässä 1700 - 2000 kcal energiaa. Tämä määrä pitää sisällään tavallisen arkiliikunnan ( imurointi yms kotityöt, pienet arkiaskareet ). Kun liikuntaa on paljon, nousee myös energiantarve. Laihduttajan ei tarvitse lisätä paljoakaan energian saantiaan, sen sijaan ne, joiden ei tarvitse huolehtia painostaan, voivat lisätä energiansaantia.

Energiavaje on siis valtava päivän aikana. Kehoni on säästöliekillä. Sen lisäksi, että lisään energian saantia, minun on pidettävä liikkuminen suht tasaisena. Viikon aikana minun tulisi kuluttaa noin 1800 - 2500 kcal. Tällä lukemamäärällä minun tulisi laihtua noin 2 kiloa/kk. Tuo on realistinen tavoite ja kaikenlisäksi turvallinen minulle. En saa noilla luvuilla itselleni mitään vahinkoa. Paitsi, että mitähän sairauteni tähän sanoo? Se selviää aikanaan.

Minulle selvisi myös sellainen asia, että olen sokeririippuvainen! Se on oikeasti olemassa. Makea on minun turmani ja saan aivan hillittömän mässykohtauksen jos meillä on jotain hyvää kaapissa. Minua siis odottaa todellinen makeasta irrottautumiskuuri! Tohtorit.fi sivustolla oli muuten sokeririippuvuudesta juttu, liitän linkin tänne sitten kun jaksan.

 

Toinen asia, joka minua lievästi sanottuna ällistyttää ja kummastuttaa on se, että kun meillä vaihtui tuolla sossun puolella asioittenhoitaja, on asiatkin alkaneet sujua. Siis oikeasti! Ennen sai anoa ja rukoilla itku kurkussa omia rahojaan ja apua arjen vaikeissa tilanteissa, eikä sittenkään saanut tarvitsemaansa apua. Se oli nöyryyttävää. Nyt asia on aivan eri! Meinasi tulla itku ihan sen takia, kun meitä kohdeltiin ihmisinä niin monen vuoden jälkeen. Tyttö saa luokkaretkeä varten rahaa ja koska tättärä on ekaluokkalainen, on vanhemman lähdettävä mukaan ja niinpä miehenikin saa rahaa , jotta voisi itsekkin lasketella. Asioittenhoitaja vain totesi, että säästetään väärästä paikasta, jos pilataan lasten harrastukset sillä, ettei vanhemmilla ole varaa.

Ikinä ei ennen ole tällaista kuullut! Kun edellinen tantta ei antanut edes mahdollisuutta käydä uimassa kunnan uimahallissa lasten kanssa. Oli vielä kamppanjakin, jonka aikana lapset pääsivät vanhempineen/isovanhempineen ja sisaruksineen vain muutamalla eurolla uimaan. Kamppanjan aikana liput koko perheellemme olisivat maksaneet 12 euroa kun normaalisti hinta neljältä oli 32 euroa! Ei edes silloin päässyt!

Ja nyt sitten isäntä  pääsee lasketteleen tytön kans! Voi sitä riemua! Ainut mikä harmittaa, on se, että olen just sopivasti työharjoittelussa, enkä näin ollen pääse nauttimaan hiljaisen kodin rauhasta.

Huomenna pitäisi alkaa leipomaan taas kerran. Kennollinen kanamunia on menossa vanhaksi ja niille pitäisi keksiä käyttöä. Hyvällä tuurilla torstaina voisi siivota, kun kämppä on kuin myrskyn jäljiltä. Mikälie taifuuni meillekkin on iskenyt. Hyvä suunnitella näin etukäteen, mutta toteutus on eri tämän kropan kanssa. Saa nähä miten akan käy..