Kyllä pitkääa. Miten se nyt semmoista meni tekemään, kysyn minä? Olikohan asialla -reilu ulkoilu ja jumittaminen koneella- mitään virallista asiaa tässä jutussa. Heräsimme nimittäin vasta kymmenen jälkeen. Päivä pilalla! sanoisi joku, ainakin se pieni ääni pääni sisällä, joka haluaisi nostaa minut ylös aina kukonlaulun aikaan. Mutta minäpä päätin olla kuuntelematta sitä ääntä, hähhähhää! Siinäpähän kuiskii. Minä aion olla periaatteessa tyytyväinen, että kerrankin sai nukkua. Oli se semmonen se eilinen päivä..
Tiedättekös, tuossa meidän keittiössä on sellainen aputaso, johon tuntuu vaan kerääntyvän kaikki mahdollinen p**ka ja postit ja lelut ja yleensäkkin kaikki mitä vaan voi unohtaa laskettuaan käsistä sen. Arvatkaas mitä sille pöytätasolle oli tapahtunut kun eilen tulin keittiöön aamutuimaan seittemän aikaan? Se oli siivottu! Juu-u, ihan aikuisten oikeesti! Ja koko keittiö! Kaikki kierrätykseen menevä oli autossa, tiskikone oli päällä astioiden kadottua sinne ja muutenkin keittiö oli todella siisti! Kahvapannu vaan päälle ja ehtimään sitä iki-ihanaa kodin henkeä, kuka sen oli tehnyt. Löytyihän se täältä koneen edestä pelaamassa seafight.com peliä. Minun ihana kultani oli herännyt jo ennen kukon pieremää ja päättänyt käyttää hiljasuuden hyödyksi. Oli vielä aatellut että työ ennen huvia ja keittiö ennen konetta. Minun pitääkin muistaa kiittää kunnolla, eilen en hennonut pois koneelta ajaa, enkä niin halailla kesken pelin.
Aamupäivä siinä sitten hurahti pikkuhiljaa hissuttaen ja siivoillen muuta taloa. Lapset olivat jo kahdeksalta täynnä virtaa ja lähdössä ulos. Naapurin poikakin kyseli meidän muksuja leikkiin, kun oli kuin orpo piru yksinäinen ulkona. Joten aamupala naamariin muksuille ja pihalle. Pysyivät nyt muuten todella hyvin kotipihalla, eivät lähteneet minnekkään seikkaileen ja leikitkin olivat mukavia. Kellään ei ollut mitään tyhmyyksiin viittaavaakaan mielessä. Hyvä niin, minä tykkään samoin muut aikuiset.
Meillä kävi vieras jo aamupäivällä.ensimmäinen vieras. Oli tuolta sosiaalipuolelta, kyseli meidän vointeja ja kaikkea mahdollista jaksamisesta ja opiskelusta. Älkääs nyt taas saako hepulia. Tää nais-immeinen on käyny meillä useemman vuoden. Eka se oli vaan avuksi näissä lastenhoidollisissa asioissa kun tuo poika synty. Tyttö oli silloin vajaa parivuotias. Minun ja isännän jaksamista silloin seurattiin ja vissiin seurataan edelleen. Ollaanhan me jossain mielessä hiukan erikoisperhe. Perheessä kaksi vilkasta lasta ja äiteellä sairaus, joka syö vähitellen liikuntakyvyn pyörätulikuntoon. Ja kyllä ne rahavaikeudetkin siellä taustalla vaanivat, harvemmat kun ottavat töihin vajaakuntoista. Minulla ei ikinä ole ollut kokopäivätyötä ja en tiedä, jaksaisinko edes sellaista tehdä.
No kumminkin nyt tilanne on seurannan alla kun minä opiskelen ja isäntäkin aikoo lähteä samaan hommaan. Vähillä rahoilla kun ei pitkälle pötkitä ja opiskelun myötä rahantulo vaan pienenee. Ellei sitten tapahdu jotain todella yllättävää. Sairauteni tuo tilanteeseen omat mausteensa ja isännä tilanne on vielä arvoitus. Parin viikon päästä selkeää taas hieman.
No mutta takaisin aiheeseen. Iltapäivä meni lasten ulkoillessa, minun välillä seuraillessa ja osallistuessa heidän leikkeihin. Välillä taas istuin sisällä ja yritin keskittyä koulutehtäviin. Välillä siivosin ja kerkesinpä välissä pyöräyttämään ruuan, tekemään pikkuannoksen vaahtokarkkia (ohje löytyy mm. Ewelynin blogista), käymään netissä ja vastaanottamaan uudet vieraat viiden aikaan.
Ne sitten tuli! Oli todella mukavaa kun kävivät, nimittäin mieheni veli perheineen. Vahinko, etteivät he voineet olla kovin kauaa. Heillä oli saunavuoro silloin illalla ja tunnin kerkesivät istuksia siinä. Muksuja oli vilisemällä! Meidän kaksi hirmua ja heidän kolme pojankloppiaan. Vilinää ja vilskettä piisasi ja minä olin hiukan hätää kärsimässä, vaikka ihan hehkuin tyytyväisyyttä. Hätää lähinnä siitä, että meillä on jo kukkaruukut saaneet olla rauhassa ja nyt ne meinasivat taas saada kyytiä pienimmältä. Kyllä minä sitten kunnioitan tuota naisimmeistä.
Ilta tuli pikkuhiljaa vastaan ja vielä pari vierasta pyörähti pikaiseen illan myötä. Katottiin hiukan isommalla poppoolla hauskat kotivideot. Meillä oli mukana kattomassa mm. alakerran poika, edellisen alakerran naapurin poika ja tämän äiti sitten, kun oli kerinnyt kaupassa käydä. Että tohinapäivä oli muksuilla. Kyllä uni maitto nukkumaan mennessä. Alta aikayksikön nuilla oli silmät kiinni ja nukkuvat rauhallisesti. Eikä sitä itsekkään mitenkään kauaa tarvinut nukkumattia ootella. Ja tosiaan tänäänhän herättiin vasta kymmeneltä. Itsellä 9 tuntia nukkuttua aikaa ja muksuilla peräti 12! Ja vieläkin varmaan ois nukuttu, jos ei poika ois tullu kyseleen, et saako kattua lastenohjelmia.
Mut nyt menen tekeen ruokaa tälle päivälle. nähtäillään!
