Tämä olikin ensimmäinen aprillipila, johon haksahdin tänään. Kiitos ylläpidolle!

Aloitin tänään sitten työharjoittelun. Oli hauskaa olla ip-kerhossa hoitajana. Paljon tuli pelattua lautapelejä, leikittyä poneilla, pidettyä jöötä ja leikittyä ulkoleikkejä ekaluokkalaisten kanssa.  En edelleenkään kadu opiskeluani lastenhoitoalalle.

Minä olin tänä aamuna ahkera. Siis oikein super ! Sain tuossa muutamassa tunnissa enemmän aikaan kuin yleensä saan. Tein aamulla lasagnea, pesin astiat ja siivosin keittiön. Kerkesin myös käydä kaupassa, pestä koneellisen pyykkiä ja laittaa sen kuivumaan. Lisäksi säntäilin vähän sinne ja tänne. Se on paljon se, verrattuna että minulla oli aikaa vain aamu seitsemästä vartin sivu kymmeneen. Minun vauhtinihan ei tunnetusti ole mitään huippua.

Nyt minun pitäisi aloittaa uusi rumba. pyykkiä olisi vielä pestävänä ja tytön sänky pitäisi pedata uudestaan. Oli raukka nähnyt todella pahaa unta, jonka takia tuli vahinko sänkyyn. Reppana parka. Itku tuli sekä vahingon että unen takia joten tyttö kävi vielä suihkussa aamulla, siitä pyykit. Ja jotta ei vallan laiskistuisi tänä iltana, pitäisi vielä keretä puhtaat, kuivat pyykit lintata ja laittaa kaappeihin. Siivotakin pitäisi vähän, notta ei paikat ihan räjähtäisi ja ja ja..

Ja jos minä ttäisin olla kuitenkin väsyttämättä ihteäni ihan puhki. Huomenna kun pitää olla hereillä jo aamukuudelta ja jaksaa iltakymmeneen, vähintään. Milloinhan minä oppisin olemaan armollinen itselleni. Nytkin tuntuu kiire ja stressi painavan päälle. Jos jatkan näin, niin viimeistään viikonloppuna migreenikohtaus iskee, taas.

Minä olen hyvä sotkemaan nokkani asioihin, sain siitä hyvän muistutuksen taas tällä viikolla . Enempää en kerro, vaikka pyytäisitte, sillä se on ihan oma asiani.

Tulipa tuossa äsken lohkaistua. Kerron sen vaikka nolottaakin ja pahasti. Minä tässä kirjoittelen tätä juttuani ja isäntä tulee sitten kysymään keskenkaiken notta "minkä kokonen kippo sitä tuuahan?" koska ajatukseni juoksevat kaikessa muussa paitsi siinä asiassa mitä isännän, vastasin että pahvilaatikko käy kyllä. Olin kieltämättä hämmentynyt kun toinen ratkeaa nauramaan katketakseen ja vielä kehuu päivän parhaaks jutuks. Sitten tuo selittää, että tarkoitti mittaa, jolla minun pitää mitata kaikki neste, mitä minusta ulos tulee. Minä taas mietin isännän veljen kissaa, jolle pitää viedä uusi paskakippo. Mitä järjen käyttöä! !! Nyt sitten itse ulvon naurusta tässä.

Tuolla aikasemmin kerroinkin näistä ihanista sivuoireista, joita minulle perussairauteni takia tulee. Yksi näistä ihanan vihattavista jutuista on yliaktiivinen virtsarakko. Ai perhana että se on sitten kans yks maanvaiva. Nukkuminen on yhtä riekaletta kun saa yöllä hypätä moneen kertaan vessassa. Kaikki automatkat pitää suunnitella niin, että matkan varrella on mahollisimman vessa ainakin 20 km välein tai olen pulassa. Vielä voin käydä pyllistämässä metikossa, mutta en tiedä kuinka kauan. Sitten kun alkaa tuntua, että ois kiva vajentaa, niin vessan pitäis oikeestaan olla heti vieressä. Aikaa ettimiseen ei juuri ole. Mikä vielä kivempaa, tää vain pahenee tästä ajan myötä. Mulle on varattuna aika urologille jotta saisin lääkkeet tähän vaivaan. Yhdet mulla olikin mutta ne lakkasivat toimimasta. Nyt mun pitää vain mittailla kaikki sisään menevä ja ulos tuleva neste kolmen vuorokauden ajan tarkkoine kellonaikoineen. Ei vois vähempää kiinnostaa. Ei vaan voi mitään tehtävä on..

Mutta nyt täytyykin entää, kellokin näyttää olevan jo seitsemän illalla ja iltapala pitää laittaa nuille kullannupuille. Sit nukkuun ja nii pois päin. Siivoominen saa jäähä seuraavaan kertaan, on muutakin hommaa tälle iltaa.