Tyttö laitettu koulutielle, taas kerran. Ja itse tässä mietiskelen lähteväni jossain välissä suihkuun, notta kehtais olla ittensä kanssa. Enhän minä siellä käynyt kuin viimeksi eilen.

Tuossa aikaisemmin laitoin, että olin menossa lääkärille, vaihteen vuoksi. Syykin oli mielenkiintoinen. Viime perjantaina minulle alkoi ilmestyä käsiin ihmeellisiä paukuroita. Hetihän mieleeni tulivat syyhypunkit, olinhan jo viime syksynä niihin tutustunut ja patit olivat juuri samanlaisia. Ei siinä mitään, pesulle ja lääkerasva kehiin. Vaikuttaa piti 12 tuntia ja pesin pois. Lauantaina patit vain tuntuivat lisääntyvän ja toistin illalla käsittelyn. Pyyhkeet, petivaatteet ja kaikki kankaat, joihin olin koskenut viimeisen viiden vuorokauden aikana, menivät vaihtoon. Sunnuntain aikana patit vain lisääntyivät ja minä aloin hermostua kun kutisi ja kirveli käsiä ja käsivarsia koko ajan. Kaiken lisäksi huuletkin rohtuivat ja ovat nyt karmivan näköiset, ei näillä ainakaan pussailla.

Ei kait siinä, lähdettiin sitten viimein päivystykseen, oltiinkin jo valmiiksi lähellä lekuria kyläpaikassamme. En päässyt lääkärille, oli niin pitkä jono ja muksut eivät olisi jaksaneet odottaa iltakymmeneen tai myöhempään, että äitee pääsee lääkärisedälle näyttään käsiä. Yksi hoitaja arveli kyseessä olevan vesirokon ja toinen totesi tämän olevan sikotautia. Että paskat! Sieltä mitään apua saanut. Maanantaina sitten kävin tuossa terveyskeskuksessa lääkärillä. Totesi tuon olevan juuri syyhypunkkia, vaikka ihmettelikin nuita mun huuliani. Kun ei punkki kuulemma huuliin mene. Totesi lääkityksen oikeaksi ja määräsi kortisonivoidetta ja antihistamiinia allergiseen reaktioon.

Mutta kun tämä perhanan kutina ei lopu! Ja patit sen kun lisääntyy! Noh, jos nyt toistaisi tuon lääkekäsittelyn vielä ja sitten menen uudestaan käymään lekurissa jos ei auta. Plus että kaikki menee taas vaihtoon ja siivous urakka odottaa. Sanoisinko, että pikkasen tympäsee!

Tänään pitäisi muistaa hakea huomiselle taksilappu. On se Ouksissa käynti huomenna. Etukäteen jo ottaa ja väsyttää, ei jaksais millään liikahtaa.Mutta pakko on jos haluan saada lääkkeet tähän virtsankarkailuun ja jatkuvaa vessassa hyppäämistä hiukan vähemmälle.

Jokohan tuota viikonloppuna olisi asiat jo hiukka paremmin, ettei tarvitsisi kärvistellä? Toivottavasti.

Mutta nyt tämä akka painuu suihkuun, notta saa sen lääkerasvan laitettua. Sit alkaakin armoton soittorumba ja papereiden pyörittely, notta kaikki ois huomiselle valmista. Moi ja muistakaa viettää hauska päivä!