Kuluva viikko on ollut minulle fyysisesti raskas, oikeasti. Kolottaa sieltä ja pakottaa täältä, selkä sanoo työsopimustaan irti ja migreenikin kerkesi hetken jo kolkutella. Onneksi meni ohi, kun nousin sängystä. Olisihan tuo ollut kyllä mukava nukkua kauemmin kuin vajaa seitsemän tuntia, mutta tuo selkä ja migu yhdessä pitävät huolta, ettei sitä nukuta vaikka nukuttaiskin. Itteeni saan taas osittain syyttää. minähän sanoin jo aikasemmin, että touhaaminen kostautuu.
Se on näköjään se aika, kun minä roikun henkisessä itsesäälissä. Sokeririippuvuus nostaa taas päätään ja koko ajan tekisi mieli suklaata tai jotain hyvää, ihan kamalasti! Jos annan periksi tuntemuksilleni niin ei yks iso levy riitä tässä vaiheessa. Oikeesti tää on kamalaa. Koko ajan ravaan kaapeilla kattomassa löytyiskö mitään. Olen sitten syönyt tämän aamupäivän ruisleipää, notta saan jotain aamupalaa sisuksiini ja ettei tule katseltua sitä nannaa.
Tuota kelloa tuossa katselen ja mietin samalla, että pitäisi sitä ruokaakin alkaa laittaan taas perheelle, tosin vasta tunnin päästä mutta kuitenkin. Kaupassakin pitäisi käydä ja hiukka siivoilla. Pitäisi oikeesti tuo sauna pestä, kissa kun päätti käyttää lauteitten alustaa kusikippona. On mourullaan ja joutu eristyksiin. Laitettiin me sille kaikki mahollinen yöksi tuonne saunan puolelle, mutta ilmeisesti neitiä ei hiekkakippo kiinnostanut kun jöötit löyty tosiaan tuolta vaikeimmasta nurkasta. Liekö jotain protestia kun emme päästä ulos, emmekä jaksa yöllä kuunnella tuota MMMJJOURRROOUURRrouta.
Ja jotta saunan pesu ja lattiakaivon pesu olisi mahdollisimman mielenkiintoista, on kaivo mennyt tukkoon pesuhuoneessa. Oikeesti en ymmärrä, mitä siellä on? kerran kuussa kuitenkin yritän nuo kaivot pestä, ettei menisi mitään mikä tukkeuttais. Näin on kuitenkin tapahtunut. Ja me olemme vähän ymmällämme. Jospa kokeilis ensin kodin putkimiestä ja jos ei se auta niin sit pitää kokeilla järeämpiä vaihtoehtoja.
Se ois muuten pääsiäinenkin lähellä ja pitäis hiukka leipoa. Ens pullaa jos sais väännettyä niin ois kiva, vaikka jotain pirteää rahkapiirakkaa mieleni tekevi. Vieraitakin olen kutsunut ja mielellään heille tarjoaisi jotain muutakin kuin kaupan antimia. Mutta saa sitten nähdä jaksaako kaiken muun lomassa saada mitään aikaan.
Voi itku kun väsyttää. Haluaisin nukkua, mutta päivällä ei oikein kehtaa ja tekemistäkin ois. Toi väsy kai siinä painaa eniten, että sänky houkuttelis.. Muutta, mutta.. Nyt tämä akka lähtee tekeen jotain. Selkä ei kestä enää istua paikallaan yhtään kauemmin. Ei kerta kaikkiaan, saati maata.
