kuin leikkiä, niin tänään on sitten takuttu vaikka kuinka paljon! Kaikilla on pää tokkuralla eilisestä vauhtipäivästä ja varsinkin lapset tuntuvat riitelevän koko ajan kaikesta mahdollisesta. Milloin huuto nousee siitä, että saunaan pitäis lähteä ja milloin siitä, että hippaleikissä on otettu liian usein kiinni. Taidan työntää nukkumaan nuo nurisijat tässä kotvan kuluttua, kunhan nyt saunasta ensin tulevat. Tiedän kyllä, että siitä nousee kova parku. Olihan päivällä puhetta, että lähdetään etsiin sitten iltaa myöten niitä tölkkejä ja pulloja. Mutta tuollaisia väsyrättejä ei kyllä vissiin lähetä viemään minnekkään enää iltaa myöten. Kukaan meistä ei jaksa sitä hommaa enää tänä iltana.

Itellänikin tuntuu silmät siltä kuin olisin ulvonut täyttä parkua useamman tunnin. Silmät ei onneksi ole punaiset ja turvonneet, mutta muuten on sellainen vetistelty on, olo. Jännä sinänsä koska pillittänyt en ole. Tosin en ole oikeastaan mitään muutakaan tehnyt.

Ai niin, isännyksellä oli hauskaa kun kyselin siltä että tietääkö se, mikä on harley parkinson? ( Ystäväni liskonainen tietää ) Sehän on rollaattori tietenkin. On hieno kulkupeli se, ja pikkuhiljaa olen alkanut sellaista miettiä ittelleni, tai jotain sinne suunnalle viittaavaa tässä hiljaa mielessä pyörittelen.

Mutta kukaan teistä ei tiedäkkään, mikä on lipilanka! Tai lirputinloikka! Tai, tai Toosannoolija! Ne ovatkin ihan mun omia sanontoja siltä ajalta kun olin pieni. Helpotan vähän, ensimmäinen kuuluu raktorin ja peräkärryn väliin. Toinen liittyy sähköön ja kolmas on nelijalkainen ystävämme.