on ollut tunteita tulvillaan ja monen moista on sattunut ja tapahtunut. Tämä viikko varsinkin on ollut aika hektistä aikaa. Tytöllä on tuo koulussa olo ollut aika viilettämistä tämän viikon aikana. Eikä se poikakaan paljoa huonommaksi ole jäänyt. Kummallakin on ollut omat juhlansa, retkensä ja muuta erikoisohjelmaa. Mutta jospa kertoisin ihan järjestyksessä..
Maanantai oli ihan ok. Ei erikoisempia kummallakaan, mitä nyt tyttö on vihdoin saanut tyhjentää pulpettia ja tuoda työvihkoja kotiin + askarteluja ja vuoden aikana tulleita monisteita. Tiistaina oli pojan päiväkodin juhlat yläasteella. Voi että ne olivat ihanat!
Juhlat, siis paremminkin koko päiväkodin kevättapahtuma oli järjestetty niin, että siellä oli leikkejä kaikille yhteisesti. Siis koko perhe sai osallistua juhlaohjelmaan! Jokaisella päiväkodin ryhmällä oli esitettävänä oma leikkinsä tai laulunsa. Meidän poitsu esitti oman ryhmänsä kanssa laululeikin "pikkuiset kultakalat lammessa ui, kultakala äiti se huolestui.. uikaa, uikaa.. tittitidi tittidii" ja enempää en tuosta muistakkaan (hyräilee sävelmää samalla) Minä olin tottakai leikkimässä mukana tytön kanssa. Poikahan lauloi siellä lavalla muiden ryhmäläisten kanssa.
Viimeinen ohjelmanumero oli juhlapuhe ja eskareiden todistusten jako. Siinä vaiheessa olisin varmasti pillittänyt, tajusinhan silloin, että poikanikin olisi tuolla ensi keväänä. Onneksi poju ja samaten tyttö olivat niin vauhdissa, että heidän riemuaan ja kavereiden kanssa puuhastelua oli ilo seurata, enkä siis kerennyt vetistelemään missään vaiheessa. En voi mitenkään siirtää sitä onnen ja ylpeyden tunteita tähän, mitä silloin tunsin. Enkä myöskään sitä elämänriemua, joka suorastaan huusi itseään ilmoille lapsista.
Keskiviikkona oli puolestaan tytöllä reissu koululta isompaan cityyn kaupunginteatteriin. Kävivät katsomassa pinokkion ja kyllä oli tyttö lennossa kun reissusta kotiuduttiin. Loppupäivä menikin kertoillessa reissusta ja pinokkiota leikkien. Tyttö oli myös tehnyt sovinnon parhaan kaverinsa kanssa. Olivat alkuviikon riidelleet ja tilanne oli jo ollut aika ahdistavakin.
Ja koska pojalla on kesällä synttärit, oli keskiviikkona juhlittu päiväkodilla poitsun synttäreitä. Lahjaksi poika sai hienon kesäkassin ja merimiehen kaulaan sopivan "korun" jossa koreili ankkurin kuva. Sopii muuten pojalle kuin nenä päähän! On nyt kovimmillaan tämä merirosvokausi.
Eilen oli sitten torstai. Tytön koululla oli kevätjuhlien aamunäytös. Joka luokka oli esittänyt toisilleen oman ohjelmansa. Olisi sinne saaneet jo ne vanhemmat mennä, jotka eivät illalla olisi päässeet. Ei ollut kuulemma kenenkään vanhempia näkynyt, olivat kaikki odottaneet iltaan.
Pojalla oli taasen omassa päiväkodissaan leikkimieliset olympialaiset. Eivät lapset olleet kisanneet toisiaan vastaan, vaan vain itseään. Minusta hyvä niin. Poika oli kuitenkin niin intoa täynnä iltapäivällä, kun hänet hain, että pituutta hypittiin koko kotimatkan ajan ja leikisti kuviteltua turbokeihästä heitettiin aina välillä.
Illalla olikin sitten koulun kevätjuhla ja ekaluokkalaiset esittivät yhteisesityksen. Kyllä oli sitten tippa linssisssä kun oman tytön siellä näin esittävän. Heidän tanssinsa oli kaunis ja muusiikki todella ihanaa, juuri minun sydämeeni käyvää ja sopivaa musiikkia.
Muutama muukin esitys oli aivan omaa luokkaansa! Parhaiten jäivät mieleeni erän luokan tyttöjen tanssiesitys; ei muuten monesti yleisö lähde kouluesitykseen mukaan taputtamaan tahtia. Olivat likat laittaneet pystyyn kunnon lavashown! Aivan kuin oikeita cheerleadereita (vai miten se nyt kirjoitettiin), Toinen mieleenpainuva ja silmien lainehdintaa lisäävä esitys oli kolmen tytön coverbändin esitys. Kuinka puhtaita ääniä! Kuinka kauniit kappaleet! Yritä siinä sitten olla niin kuin et olisikaan kun tekisi mieli ulista ääneen. Kolmas mieleenpainuva esitys oli nelosluokkalaisten valistusnäytös. Jopa yleisö pääsi mukaan esitykseen.
Näytelmä koostui kolmesta osiosta. Ekassa, tuli tulipalo ja yleisöltä kysyttiin, mitä pitää tehdä? Perällä oli sitten kaksi poikaa yleisön vuorosanalappujen kanssa ja kun he nostivat sen, huudettiin: soita 112! sitten oli kolari ja lopuksi kioskin ryöstö. Hauskaa oli, sai nauraa.
Juhlat sisälsivät myös paljon muuta. Oli osittaista poverpoint esitystä ja vaikka mitä! Silti kaikkein eniten olin ylpeä omasta tytöstäni ja meidän pojasta, joka osoitti aivan uskomatonta sitkeyttä istumalla melkein rauhassa joko läheisellä penkillä, rappusella minun ja isännän vieressä tai sitten jomman kumman sylissä. Noinkin liikkuvalle ihmisen alulle kun se paikallaan pysyminen on vaikeaa.
Tänään on sitten pojan viimeinen päiväkotipäivä ennen lomaa ja tytöllä oli koulun kautta kevätkirkko. Tytön pitäis muuten kohta kotiutua, koulu loppuis ihan näillä minuuteilla. Huomenna olisi vielä todistusten haku ja jätski tytöllä koululla ja sitten se alkaisi, LOMA! Kyllä sitä onkin jo hartaasti odotettu. Me ollaan isännä kanssa luvattu, että lähdetään rannalle ja haetaan pirtelöt loman kunniaksi.
Mutta nyt minä lopetan, työt kutsuvat ja niin pois päin! Viettäkää aivan ihanaa kiireetöntä ja mukavaa perjantaipäivää. Minä yritän sitä myös. Tsau!
